Here I am

Hengissä ollaan...
... vaikkei aktiivista tekstiä ole tullutkaan. Oon ollut aika tolaltani viime aikoina. En oikein oo pystyny mitään kirjottamaa. Nyt tuntuu, että oon vahvistunu ja pystyn taas hymyilemään... Ajattelemaan elämän valoisia puolia. Toivon vain, että kaikki voisi olla niin kuin ennen, min bästa kompis... :<



Oon iloinen mun ystävistä, vaikka eräs tärkee niistä puuttuukin. Turha mun on enää vikistä, entiseen ei välttämättä enää koskaan ole pääsyä, joten pakko vain yrittää jaksaa, hymyillä. Tänään mä olin todella mahtavassa seurassa ja pelattiin ihan mahtavaa peliä, "Onko totta?". Vaikka peli on tarkoitettu aika nuorille tytöille, pelasimme sitä porukassa, jossa miesten/poikien osuus oli yli 60 prosenttia...


Tää biisi muistuttaa mua eräästä tosi ihanasta ihmisestä. ♥

Ibland...

Viikonloppu kivan ihmisen seurassa teki hyvää.
Mä toivon hiljaa...

Vietin taas viikonlopun Turussa. Noista kuvista se ei välttämättä ilmi tule, mutta näin viikonloppuna elämäni upeimman ilotulituksen, joka siis livenä nähty.

Nananaa... ♥

Sik Sak Sokkelo

Kun talvi oli loppumassa ja lumet sulamassa, kevät tuli... Hyppy- ja twistnarut olivatt ahkerassa käytössä ja kinailu parhaimmasta "hyppy-/twistnarupaikasta" oli käynnissä. Opettajat määräsivät välitunneittain, kenen porukka saa olla parhaimmassa paikassa ja kuka taas joutuu tyytymään huonompiin. Pyörittäjät tai narun paikallapitäjät pitivät naruja nojaen tolppaan odottaen, että joku häviäisi ja että pääsisi taas hyppimään. Mä olin molemmissa hyvä ja kaikki ihmettelivät, miten mä pystyin hyppimään virheittä. Kaikki halus olla mun kanssa samassa naruporukassa.

Fail

Pahoinvointi

Pakolliset kuvat från Åbo. ♥

Koulussa sain iha hirveen päänsäryn, enkä pystyny menee vikalle tunnille. Ulkon se sit hiuka helpotti ku sai raitista ilmaa, mutt kotona se taas alko. Nukkunu koko illan. Puff...

Pehmo

Muisto hetkistä, joita en haluaisi unohtaa.

Muutoksia, muutoksia...

Vaihdoin blogini osoitetta. Googlen kautta lukevat löytävät perille, sekä ovelat keksivät googlata. Toivonmukaan jotkut löytävät.

Ajattelin heittää vanhan osoitteen pois, sillä se ei vaan enää sopinut yksinkertaisesti tähän nimeen. En kuitenkaa ruotsiksi kääntänyt, sillä kaksi d-kirjainta peräkkäin ei tuntunut kivalta osoitteessa...

Oli pimeää.

Oli pimeää. Juoksin pimeällä pellolla t-paidalla.

Oli pimeää. Oli tosi pimeä talo. Jouduin sisälle, juoksin mutkikkaissa käytävissä. Muserruin. Romahdin. Hysteerinen olo. Nän sen miehen varjon, jolla kädessään jotakin... Kuka hän on? Miksi hän on minun kimpussani?
Istuin lattialla wc-pöntön vieressä ja yritin olla hiljaa. Hän oli edessäni.

Juuri, kun hänen kätensä oli naamani edessä, sätkähdin. Olin hereillä. Oli pimeää. Tunsin naamallani kosteutta. Se ei ollut kosteutta, se oli täysin märkä. Naamaltani valui hirveästi nestettä.

Oli valoisaa. Laitoin valon päälle normaalisti. En tiennyt mikä meni vikaan, en tajunnut mitään. Kävelin vessaan, valo syttyi automaattisesti ja näin kasvoni. Ne olivat punaiset verestä, jota olin luullut hieksi. Huusin järkytyksissäni.

Sätkähdin ja heräsin uudestaan. Makasin sängyllä. Heti koskin kasvojani, ne olivat kosteat, mutta eivät veriset. Juoksin vessaan katsomaan, kasvoni olivat normaalist. Menin sänkyyni, huokasin ja yritin jatkaa uniani. Sydän sykki kovaa.

Laitoin soittimeni päälle ja nukahdin...

Kaupungilla kävellessäni yksin ajattelin untani.

Se oli niin todentuntuinen, hirvittävä. Kävelin jalkakäytävää pitkin ja olin vainoharhainen. Jatkoin vain matkaani ja yritin unohtaa.

Nojasin "koriin", joka liikahti takaani hiukan. Meinasin kaatua. Vierellä oleva nainen purskahti nauruun...

2011

Jou.. Uusi vuosi uudet kujeet.

Lumen määrä vaan lisääntyy, lisääntyy ja lisääntyy. Miksi, oi miksi? Miks mä ooon kipee? Elämän suurimmat kysymykset. Nyt haluisin vaa parantuu nopeest, et sais nauttii loman viimisist päivist.

Harmi vaan, etten ehtiny tän loman aikana näkemää kaikkia miun hyvii kavereita, mut ei voi mitään. Ehkä viel nähdään, viikko aikaa, tai sitt ei, mut koulus sit. :)