... vaikkei aktiivista tekstiä ole tullutkaan. Oon ollut aika tolaltani viime aikoina. En oikein oo pystyny mitään kirjottamaa. Nyt tuntuu, että oon vahvistunu ja pystyn taas hymyilemään... Ajattelemaan elämän valoisia puolia. Toivon vain, että kaikki voisi olla niin kuin ennen, min bästa kompis... :<
Oon iloinen mun ystävistä, vaikka eräs tärkee niistä puuttuukin. Turha mun on enää vikistä, entiseen ei välttämättä enää koskaan ole pääsyä, joten pakko vain yrittää jaksaa, hymyillä. Tänään mä olin todella mahtavassa seurassa ja pelattiin ihan mahtavaa peliä, "Onko totta?". Vaikka peli on tarkoitettu aika nuorille tytöille, pelasimme sitä porukassa, jossa miesten/poikien osuus oli yli 60 prosenttia...
Tää biisi muistuttaa mua eräästä tosi ihanasta ihmisestä. ♥