Joo meni hermot tän blogipostin kanssa. Ekaks yritin kirjottaa tätä kännykällä, mutta kun junassa netti lagitti ihan hirveesti, niin... Ja nyt näitten kuvien kanssa tappelin ikuisuuden, kun oon kaverini MacBookilla. Kraak.
Mutjoo, tampereella ^^
Joo morjens, en saa noita kuvia edes näkymää -.-' Tällä koneella koko blogi sekoilee, ehkä toimii, ehkä ei. Katson kotona, see ya ^^
Plääh, unohdin käyttää kameraa... En oikeestaan ottanu yhtään kuvia Lahdesta, paitsi nämä muutamat auton kyydissä ollessa. Mun piti ottaa hienot muistokuvat lahden "maamerkeistä", mäkihyppytorneista ja niistä kahdesta radiomastosta, mitkä on joulun aikaan niin upeet. ♥ Tietenkin mä unohdin, kun lumouduin siihen kaupunkiin.
Lahti on iso kaupunki mulle ja mä itse ajoin autoa siellä! Minä itse! Voin sanoa, että ensin hirvitti ihan hirveesti, mutta kyllä se siitä. Oli todella pelottavaa ajaa autoa sillä tavalla, että kolme kaistaa yhteen suuntaan, itse keskellä ja molemmilla puolilla autot ajaa samaa nopeutta. Ahdas tunnelma on. :D Mutta mä selvisin!
Perjantaina alkaa elämä, tosin samalla myös koulu tavallisena. Terveystiedon kirjoitukset on sillon ohi. Plaah, raskasta...
Minkä takia kahvilat ei voi olla auki vähän myöhempää kuin tyyliin kuuteen asti? Pyysin tänää muutamat kaverit kahville ja käytiin kattomassa tosi monet kahvilat Raumalla läpi, eikä niistä ollu mitkään auki, joten päädyttii ABClle. :]
Oli kiva pitkästä aikaa taas vaihtaa kuulumiset muutaman kaverin kanssa, johon ei oo oikein tullu pidettyä paljoakaan yhteyttä. Just tällästä hengailua kahviloissa/kaupoissa mä oon kaivannu. Ihan vaan, että mennään kahville (tosin kukaan ei juonut kahvia) ja just jutellaan, juoruillaan positiivisista asioista ja vaihdetaan kuulumiset.
Mä ostin tänää ton sateenvarjon. Mä halusin valkosen sateenvarjon, mut eipä mistään löytyny, joten päädyin tollasee. Taidan katseskella huomenna ja ylihuomenna, jos Lahdesta löytyisi. Mennään käymään siellä. Oon jo pitkään ikävöiny Lahtea. ♥
Ostin viimeinki sen jukkapalmun, mitä oon tosi pitkään halunnu. Mä en vaan löytäny sille mitään sopivaa ruukkua, joten se joutuu elämään tossa valmiissa ruukussa ja muovipussin sisällä hetkisen. Samasta kukkakaupasta pääty matkaan myös toi ikkunalaudalla oleva ruusu, en muista kyllä nimeä enää. Banaanipuu vasemmalla elää vielä, vaikka pahalta on näyttänyt.
Viikon päästä terveystiedon ylioppilaskirjotukset. Alkaa tässä tulemaan paniikki, etten osaa mitään. Nyt tällähetkellä tuntuu lukeminen jo tosi vaikealta, kun ei enää tiedä, miten pitäisi lukea. Oon kokeillu tosi monia tapoja opiskella tota ja teoriassa mun pitäis olla vahvoilla pohjilla, mutta mitä sanookaan käytäntö? -Apuja se huutaa. :]
Olin perjantaina pitkästä aikaa An luona. Tää oli just muuttanu uuteen kämppään ja oli tosi mukava nähdä muutenkin, kun ei oltu pitkiin aikoihin nähty. Siinä sitä vaan sitten tutkailtiin kaikkea uutta ja hienoa.
Oon kateellinen ihmiselle, jotka on päässy muuttamaan omiin kämppiin: mäkin haluan sisustaa kodin ja tehdä siitä mun näkösen. Olis niin hianoo vaan ostella kaikkea (niillä vähäsillä rahoilla mitä siinä tilanteessa on xD) jotakin, mistä tykkää ja ne laittaa ihan miten haluaa. Mutt, ehkä hyvä vielä asua vanhempien luona... Vaikka vihaan tätä älyttömän pitkää koulumatkaa ja ongelmia päästä kouluun kahdeksaksi / kotiin neljältä. Tietty se oma autokin olis ihan jees.
Voin rehellisesti sanoa, että eilen oli ihan mahtava ilta. Vaikka sainkin lopussa kuulla vähän surullista uutista...
Löysin mun kengät, jotka on ollu mun lempikengät, ja olisivat vieläkin, jos vaan niitä vois käyttää:. Noi Niket, jotka meijän koira pureskeli pentuna. En raaskinut koskaan heittää niitä pois, vaan ajattelin, että ne voi vielä jotenkuten korjata joskus, eikä niitä kannata tuhota lopullisesti.
... Nyt olen jo sitä mieltä, että ne on mennyttä. Kyllä ne silti säilytän, mutta ei niitä voi käyttää. Kuvassa niitä rikkinäisiä kohtia ei pahasti näy.
Minusta ei taida tulla ikinä puutarhuria. En vaan saa yhtään kasvia säilymää elinvoimasena. Tossa banaanipuussa kaikki lehdet ihan rapistuneita ja ruskeita länttejä täynnä. Pitäis löytää puu/kasvi, joka olisi mahdollisimman helppohoitonen, kun haluaisin mun ikkunalaudalla olevan edes jotakin. Ehkä mä vilä joskus saan jotaki kukoistamaan.
Tellu täytti tänään 2-vuotta. ♥ Ja tää neiti on siis koira, josta yllä oleva kuva otettu kesällä. :]
Asiasta toiseen, tajusin taas, miten vähän aikaa on mun kirjotuksiin. Mä oon niin onnellinen, että on vaan yksi aine nyt syksynä. Terveystieto on 30.9, joten siihen on enää vähän yli 2 viikkoa. NIIIN vähän aikaa, NIIN paljon luettavaa.
-Pakkopäästämäkkiinyöllä- ja Singstarssin hoilaamista. :]
Oon todella happy, kun ei tarvitte huomenna mennä kouluun. Mut täytyis vaan lukea, lukea, lukeaaaa. Terveystietoo on niin järkyttävää lukea, kun sitä materiaalia on niiiin paljon ja niin paljo pitäis opetella ulkoa sairauksista..., sekotan aina kaiken. Mut kyl tästä selvitään, vaikka väkisin. Nyt on jo liian myöhästä totea, että ehkä lukio ei oo kuitenkaan mun juttu.
Ahkera ylioppilaskokelas täällä kirjoittelee. Mulla on nyt syksyllä Terveystiedon ylioppilaskokeet ja torstaina mulla oli sen prelit. En osaa yhtään sanoa, miten meni, mutta onneksi ne ei kauheesti vaikuta. Kurssinumeroon ne sen verran, että kertauskurssin tunneilla ollaan tehty 3 sellasta esseevastausta ja preleissä piti tehdä 3. Niistä keskiarvo katsotaan ja siitä tulee kurssinumero.
Prelit oli yllättävän vaikeet. Ehkä se johtu siitä, että menin lukkoon. Mä jännitin ihan hirveesti epäolennaista: miten siellä salissa pitää olla, miten meijät kutsutaan sisää, miten pääsee vessaa, yms. En pystyny keskittyy kunnolla siihen ja tuli tunne, etten osaa mitään. Noh, jotenkuten sitten sain väänneettyä ne aineet ja hyvät niistä tuli, ainakin toivottavasti. Tunne näin jälkikäteen on hyvä. Noi prelit kuitenki muistutti mua, että on vielä tosi paljon lukemista. Nyt jälkikäteen ku muistelen niitä kysymyksiä, mä olisin osannu oikeesti vastata todella moneen kysymykseen. Mutta jotenkin se tieto ei ollu täysin varmaa siinä jännityksessä, joten... eli lukemista on jäljellä ihan järkyttävästi.
Älkää kysykö. Mä olin ratsastuskioissa katsomassa. Lähin sinne oikeastaan vaan ajamisen takia: ajoin Turun keskustassa ja sitte jossaki iha ihme puskissa (jollasia on kyllä täällä kotipaikkakunnallakin aika paljon...), mutta oliha se silti iha jees. Jännä kuitenkin huomata, että mulla ei ole sellaista intoa ajamiseen kuin joillakin. "Tuntemattomissa" paikoissa on kivempi. Tylsistyttävää on vain näillä samoilla kotikulmilla: meiltä kaupunkiin jotain 22 kilometriä, sitä väliä kun suhaa, plaaaah... (Ja täytyy huomauttaa: toi ylin kuva tuli vastaan, kun kävelin koiran kanssa niitä metsäteitä mitä siellä oli. En jaksanu koko aikaa kökkiä ja kattoa hevosia. Varmaa ton kyltin pystyttäny sen takia, ettei kestä sitä, kun miljoona hevosta ryntää hiekkatiellä ja pilaa sen kavionjäljillä.)
Oon miettiny tätä blogin ulkoasuu. Mua kaduttaa, että tein sillon tästä ruskeesta niin kapean. Sillon mä pidin kapeista, mut nykyään pidän leveemmistä ja haluisin vähä isompia kuvia laittaa. Tosin ensin pitäis vähän laadukkaampia kuvia myös ottaa hyvällä kameralla. Oon edelleenkin sitä mieltä, että valkoset ulkoasut on kivoja, tää on liian tumma. Ehkä talvi tuo sit jotain tullessaan, voin jo kuvitella lumiset puut.
"It isn't hell if everybody knows my name tonight"
Blogilla ei periaatteessa ole mitään tyylisuuntaa. Kuvia, mielipiteitä, -tiloja, -oloja ja osa siitä, mitä päässäni liikkuu. Kaikki kuvat, mitä blogissani esittelen, ovat minun ottamiani, ellen toisin mainitse... (:
18-vuotias lukion kolmatta vuotta käyvä poika kirjoittelee elämästä kaupungin ulkopuolella asumisesta ja olemisestaan. Lähin kaupunki, missä asuu, on todella pieni ja sinnekin on matkaa... Mitä tapahtuu? Siinäpä kysymys.
Kirjoittaa todella sekaisin olevaa tekstiä, yhdistäen monia ihmisiä ja tapahtumia... Yrittää vähentää huulirasvan käyttöä.
