Tärkeä posti tuli...

"Kun se kone tulee, mun elämäntaso nousee nääääääääääääin ylös... Mut sit hetken pääst se taso on vieläki alempan, ku tajuun etten tee muuta ku dataan.."
- Insideläppää, koneen odottelua...

Kauan odotettu koneeni siis tuli (19.3). Acerin läppäri, 17,3 tuumaa. Ahh, windows 7. Kone on muuten tuossa "väärinpäin", että acerin logo näkyy kuvassa okeinpäin. Pari kaveriani (jos voin heitä enää kavereiksi sanoa! x>, loukkasivat niin pahasti tunteitani [ja myös koneen tunteita]) haukkuivat koneen JÄRKYTTÄVÄN ISOKSI? Hei, isoksi? Täh? Noh, täytyyhän se myöntää, aluksi tämä tuntui kyllä jäätävän isolta, mutta myöhemmin ajatellen, tämähän on juuri sopiva. Kun menen äitini kannettavalle, joka on 15,6 tuumaa, se tuntuu aivan järisyttävän pieneltä. Onneksi minulla on sentään isohko, komea ja huomiota herättävä hurmaavan sinertävä kannettava, kuin sinun pieni ruipelosi! Jos muuten näet tämän tekstin, S****, ethän suutu. Leikki leikkinä ♥

Apua. Jotenkin tuntuu, että tämä on tuttu näky nykyään. Aamuisin, kun bussilla kouluun ja 45 minuutin odottelu, jotenkin se kauppa vain hoikuttelee. Onneksi nyt olen taas rahaton, enkä voi tätä enää toteuttaa. Olen sitäpaitsi jo hukannut tuon huulirasvankin. 8(

Tein tässä kääretorttua. Unelmatorttua tosin. Tuo hieno kermavaahtojuttu ei näy kuvassa kunnolla. Kannattaa muuten kokeilla, tehdä unelmatorttupohja (google löytää), ja laittaa väliin Kermavaahtoa sekotettuna mustikkajogurttiin! Aivan järkyttävän hyvää. Vaikka ensin suklaan ja mustikan yhdistiminen pelotti...

Ja haluan oikaista vääryyden; vaikka blogini antaakin kuvan, että söisin usein epäterveelisesti tai paljon herkkuja, se ei pidä paikkaansa. Ei siitä terveellisestä ruoasta tule otettua kuvia taikka kirjoitettua...