Uniaikaa ei ole?

Yritän nukkua. Mun pitäis oikeesti nukkua. Mua ei vaan väsytä.

Kannettava huollossa, tulee kai huomenna kotiin. Pöytäkone ei toimi. Mä meen kännykällä meseen, sanon hyvälle kaverilleni moi. 'pelaan, en puhu nyt'. Sanon toiselle kaverilleni moi. 'katon sarjaa, en voi nyt puhua'. Sanon kolmannelle kaverilleni moi. Suljen välittömästi kännykkämesen, en halua kolmatta kertaa kuulla 'älä puhu nyt'-sanomaa. Aukasen Facebookin, ei mitään uutta. Suljen, ja tulen tänne. En jaksa tehdä muutakaan.

Etsin tunti sitten erästä vihkoani, johon liimaisin Sinkkuelämää 2 leffan pääsylipun, kun se on lojunut pöydälläni ikuisuuden. Löysin kirjeitä ja kortteja vuodelta 2008. Muistot tulivat mieleeni, silloin kaikki oli paremmin, vaikka oikeasti ei ollut. Kaikki on helpottunut, mutta silti ikävöin niitä hetkiä...

Huomenna tämäkin juttu ohi, missä olen nyt viikon käynyt. Huokaan helpotuksesta, mutta. Mun pitäis nyt oikeesti nukkua, että herään ajoissa... Univelat kasvaa, uni ei siltikään tule.

Muokkaus 26.7 kello 8.40: Se tuli. Kone. Haettiin se iskän kanssa, mut mä en pääse sille vielä. Harmittaa. Mä joudun olemaan neljään asti täällä kokoajan peläten, et joku sekottaa sen koneen. Mä olisin halunnu olla eka joka sen käynnistää, mut... Joudun olee täällä.