Jag kommer

Mä meen viimeinkin käymään yhden ystävän luona! Oon luvannu jo muutaman vuoden, mut aina jotakin on tullu, et peruuntunu. Nyt syyslomalla toteutuu. Ootan sitä innolla. ♥ Ihanaa nähdä sun asuinympäristös siellä, ihanaa nähdä sut. Ikuisuuksiin ei olla tehty mitään kivaa, nyt se toteutuu! Viimeinkin! Äntligen!

Tällä reseptillä tein piirakan...

Ingen signal

Tää on suurta tuskaa kännykkä"riippuvaiselle". Yritän lähettää yhtä tärkeetä viestiä kaverille, mutten pysty, kun kännykkä ei löydä kenttää. Miks me asutaan maalla? Miks tää ei nyt toimi? Tää on aina ennen toiminu kotona.
Onks mun kännykkä hajoamas? Vielä neljän kilometrin päässä se äsken toimi aivan hyvin, kenttäpalkki oli täynnä..

Nyt oon taas vaihteeks ihan kauheessa flunssassa ja huomenna olis aikainen herätys. Miten ihmeessä jaksan herätä, kun viime yönä nukuin 4 tuntia. Ehkä uni tulee tänään aikaisemmin? Ei, en usko.

Ajatus ei kulje, jätä mut rauhaan...

Adlingen var min

Katsottiin mun kaverin kanssa leffoja melkein koko yön. Tai no, neljään asti. Sanoin kahdelta kaverilleni, että tämä olkoon viimeinen, ja niin kävikin. Hän nukkuu nyt, tai ainakin yrittää. Ei varmaan pysty nukkumaan, kun tässä datailen kannattavalla. En vain saa unta, mieleni on nii niin hajalla.
Me katottiin Saw 1-4'set. Ensimmäisen aikana hieman pelotti, mutta kun kaikki katsoi putkeen, pelko lähti. Eikä edes säikähtänyt pahimmissa kohtauksissa, joka on minulle todellakin ihme.

Mut tän vuoden venetsialaiset meni tosi hyvin, tack så mycket! ♥

Välkommen!

Du är välkommen till min blogg!
Joskus unelmoin - Koska he kaikki olivat poissa

Päätin pistää koko blogin uuteen kuosiin. Otsikkokuva on minun jokapäiväisen bussimatkani varrelta, johon olen muokkaillut rakennuksia. Halusin yhdistää kaksi sopimatonta, luonto ja suuri kaupunki pilvenpiirtäjineen.

Jotenkin ruotsinkieli on iskenyt minuun nyt syvästi, siispä ruotsi ottaa täällä vallan! Laitoinpa siis blogin kieliasetuksetkin ruotsiksi.

Viihtykää (tai älkää).
Pakkoruotsi pakkoruotsi!

Kylmä

Kylmä. Tääl on kylmä. Kylmä. Mä oon kipee.

Sainpas hienon inspiraation tehdä vehnälesesämpylöitä, kun ei "ollut mitään hyvää"...
Katsokaa kuin ihanan näköistä tuo hunaja on!

Mä nukuin viime yönä tosi huonosti. Kurkkuni oli hirveän kipeä ja olin jäässä. Neljän aikoissa mun kännykkä alko tärisee ja aloin miettimään, että kuka ihme soittaa mulle tähän aikaa. Sit ku se täriskin vaan kaks kertaa, tiesin, että se oli viesti. Mietin, kuka tekstaa tähän aikaan...

Ennen sadetta

Kävelen kaupungilla kohti linja-autoasemaa, kun en viitsinyt odottaa bussia, joka ei välttämättä edes tule. Sade piiskaa silmiäni. Soitan hyvälle ystävälleni, jota en ole nähnyt pitkään aikaan. Juttelemme mahtavia asioita, järjestämme tapaamista. Tunnen ikävää, mutta samalla iloa, kun näen sinut taas. Saavun linja-autoasemalle, puhun edelleen puhelimeen. Näen bussin saapuvan laiturille, astun sisään. Tervehdin kuljettajaa iloisesti samalla laittaen bussikortin kortinlukijaan. Kokoajan puhun ystävälleni, mutta annoin hänen odottaa hetkisen. Minulle on tärkeää olla kohtelias ihmisiä kohtaan. Kiitän, tervehdin, autan.

Istun linja-autossa märän paidan kanssa miettien, mikä hänellä on. Mikä on suuri salaisuus? Radiosta alkaa soimaan Time after Time, joka tuo mieleeni muistikuvan liikkuvan auton kyydissä olosta; kauhea kaatosade ja kylmyys. Lämpöä odotellessa musiikki soi ja valot hohtavat silmiin. Välittävä tunnelma läheisten ihmisten kanssa. Tunnen itseni kylmäksi, fyysisesti ja henkisesti. Kun laulun kertosäe soi, mieleni piristyy merkittävästi. Katselen vesisadetta bussin linja-autosta samalla miettien puhelintani ja ystävääni. Hymyilen.

Älä pliizzz puhu mulle?

Joku sanoo joskus mesessä, älä puhu nyt. Minkä ihmeen takia sitä on mesessä, tai muuallakaan, jos ei tahdo puhua?

Pysy yhteydessä läheisiin ystäviisi

- Lainaus Windows Live Messengerin virallisilta sivuilta.

Miten joku voi sanoa minulle, että syy on Minun, jos joku valittaa minulle siitä, että puhun Messengerissä, jonka ideana on PYSYÄ YHTEYDESSÄ LÄHEISIIN YSTÄVIIN?

Jos luen edellistä tekstiäni, huomaan mielenkiintoisen kysymyksen, johon haluaisin ehdottomasti vastauksen...

Mikä oikeuttaa huonona päivänä vittuiluun toisille?

Pyydä anteeksi.

Kertosäkeen loppuosa kuvaa loistavasti:

Sä aina tartut tikkuun lyhimpään
Se ei johda mihinkään
Sä et oo mikään tyttö enää
Sun täytyis tehdä jotain järkevää
ja lapselliset leikkis lopettaa

Anssi Kela - Milla

Helpotus

Tortilloja eilen

Olen ehkä onnistunut

Nyt alkoi sujumaan...

I miss you

...

...

Outoa...

Tähdenlennon nähdessään saa toivoa.
Kumoutuuko toiveet epäonnenpäivän tultua?

Aurinko paistaa...

... ja vettä sataa, taitaa tulla kesä.

Paikallinen

Olin eilen muutaman kaverini kanssa Lapin Löylypäivissä, joka on tapahtuma Raumalla. Marita Taavitsainen esiintyi siellä ilmeisesti pääartistina, myöhemmin illalla Löylyrock, josta epäonnistuneet, mutta taiteelliset(ko?) kuvat ovat.

Kello käy, kello käy

Tässäpä muutama kuva, joita en syystä tai toisesta ole ehtinyt julkaisemaan. Ensimmäisessä kuvassa on erään kirkon kelloista toinen. Loput kuvista ovat jotenkin vain taiteellisia.

Joo just näi

Tämä kuva eiliseltä, jolloin meidän kylpyhuoneeseemme oli jotenkin päässyt nokkos(?)perhonen. Mä en tiiä tuliko se mun pyyhkeestä, joka oli ollu ulkona kuivumassa. Mä kun pesin hampaita, niin yht äkkiä siitä pyyhkeen luota se tuli, ihan ku ois ollu siel sisäl...

Viimein!

Mä tiesin et sä palaat takasin.
Mä tiesin.

♥