Kävelen kaupungilla kohti linja-autoasemaa, kun en viitsinyt odottaa bussia, joka ei välttämättä edes tule. Sade piiskaa silmiäni. Soitan hyvälle ystävälleni, jota en ole nähnyt pitkään aikaan. Juttelemme mahtavia asioita, järjestämme tapaamista. Tunnen ikävää, mutta samalla iloa, kun näen sinut taas. Saavun linja-autoasemalle, puhun edelleen puhelimeen. Näen bussin saapuvan laiturille, astun sisään. Tervehdin kuljettajaa iloisesti samalla laittaen bussikortin kortinlukijaan. Kokoajan puhun ystävälleni, mutta annoin hänen odottaa hetkisen. Minulle on tärkeää olla kohtelias ihmisiä kohtaan. Kiitän, tervehdin, autan.Istun linja-autossa märän paidan kanssa miettien, mikä hänellä on. Mikä on suuri salaisuus? Radiosta alkaa soimaan Time after Time, joka tuo mieleeni muistikuvan liikkuvan auton kyydissä olosta; kauhea kaatosade ja kylmyys. Lämpöä odotellessa musiikki soi ja valot hohtavat silmiin. Välittävä tunnelma läheisten ihmisten kanssa. Tunnen itseni kylmäksi, fyysisesti ja henkisesti. Kun laulun kertosäe soi, mieleni piristyy merkittävästi. Katselen vesisadetta bussin linja-autosta samalla miettien puhelintani ja ystävääni. Hymyilen.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar