Sinne men seki heinäkuu...

Heinäkuun vika päivä on ohi. Kymmenes päivä alkaa koulu (kai), ja mä kirjotan yhen aineen. Voi sanonko mitä?! Tulee taas pienoinen paniikki kokeiden suhteen. En jaksa. En pysty. En kestä. Pitää olla valmis, mutta mä en ole. 

Kultur

Musta on tullut oikea kulttuurinälkäinen: oon käyny jopa kahdessa kesäteatterissa tänä kesänä. Kesäteatterit on sinänsä ihan jees, mutta on kaksi seikkaa, jotka ärsyttävät: se, että joka ikisen kohtauksen jälkeen taputetaan. Onhan taputukset kivoja, mutta usein käy niin, että sieltä jo uusi kohtaus tulee, jolloin näyttelijä puhuu, eikä sitä kuulu mihinkään. Minkä takia ei vaan voi odottaa ja antaa suuria loppuaplodeja? Toiseksi on se, että jotkut ovat selkäpäin yleisöön ja puhuvat jopa hiljempaa, jolloin ääni ei varmastikaan kuulu...

Kaiken lisäks ampiainen pisti mua kesken ton esityksen.

Requiescat in pace...

Norja... ♥




...♥

Kesä on lyhyt

Ensinnäkin pahoittelut taas erittäin huonolaatuisista ja "turhista" kuvista, mutta jotenkin tällaset fiilistelykuvat on niin kivoja. :)















Että sellainen reissu taas takana. Seuralaisina Nevi, Toshineiti och Nevis mamma.


Sandaalini ovat muovia, kävelen auringossa ajatellen vaaleansinistä päivää. Kesä on lyhyt..

Tulevaisuus, minkä piti tulla.

Uimassa ja myöhemmin Porissa Jazzkadulla, josta ei tosin ole yhtään kuvaa.





Mulle tulee haikee olo, kun käyn kotipaikkakunnassani. Mitä kaikkea mulla olisi voinut olla edessä, jos muuttoa ei olisi käynyt. Kaikki on muuttunut siellä, enkä mä kuulu enää sinne. Mä kaipaan sitä tulevaisuutta, mikä mulla piti olla. Mua harmittaa eniten, että mun urheilut oli siellä. Tänne niitä ei saatu tulemaan, enkä päässyt minnekään. Mulla piti olla tulevaisuus yleisurheilussa, koska pidin ja olin siinä hyvä. Mä olin hyvä hiihdossa. Mä olin hyvä maastojuoksuissa. Mut motivaatio lähti... kaikki oli poissa: ystävät ja harrastusmahdollisuudet. Pienessä kylässä ei ollut minkäänlaista toimintaa, enkä päässyt lähtemään kaupunkiin mihinkään silloisen nuoruuden vuoksi. Nyt on vaikea enää aloittaa mitään...

Olen muuttunut.
Olen kuitenkin ehkä onnellinen.

Havaintoja...

Liikkeellä Nevin kanssa. Toi sumun määrä oli ihan valtava ja ajaminen jotain tosi jäätävää yöllä kahden aikoihin... Kuvan siis ottanu Nevi mun pyynnöstä navigaattorin ohjaillessa mua.

Oon alkanu miettimään tätä blogia. Mä en tiedä enää, mikä tän blogin idea on. Tää on vaan tällanen paikka, mihin nyt jotain kuvia tuun lätkimään. Mä en oo osannu kirjottaa enää oikein mitään pitkiin pitkiin aikoihin. En ole enää halunnut kirjoittaa siitä, mistä kirjoitin paljon vuosi sitten, joten olen nekin kirjoitukset jo aikoja sitten poistanut. Niistä asioista kirjoittaminen on jotenkin tyhmää, sillä ne tekstit tosiaan näkyvät kaikille... Mitä tulee blogin teemoista, mulla ei myöskään ole mielipiteitä, eli en pysty sellaisiakaan kirjoittamaan. En tiedä, miten tää blogi tästä jatkuu, koska muutenki vähä into ollu nollissa: ei ole mitään järkevää "blogattavaa". Noh, ehkä into joskus palaa, syksyllä kirjoituksiin valmistautuessa, tai sitten ei.

 En kuitenkaan poista tai lopeta tätä blogia: tällä linjalla, mikä on nyt ollut jo pitkään, mennään. :)