Uimassa ja myöhemmin Porissa Jazzkadulla, josta ei tosin ole yhtään kuvaa.
Mulle tulee haikee olo, kun käyn kotipaikkakunnassani. Mitä kaikkea mulla olisi voinut olla edessä, jos muuttoa ei olisi käynyt. Kaikki on muuttunut siellä, enkä mä kuulu enää sinne. Mä kaipaan sitä tulevaisuutta, mikä mulla piti olla. Mua harmittaa eniten, että mun urheilut oli siellä. Tänne niitä ei saatu tulemaan, enkä päässyt minnekään. Mulla piti olla tulevaisuus yleisurheilussa, koska pidin ja olin siinä hyvä. Mä olin hyvä hiihdossa. Mä olin hyvä maastojuoksuissa. Mut motivaatio lähti... kaikki oli poissa: ystävät ja harrastusmahdollisuudet. Pienessä kylässä ei ollut minkäänlaista toimintaa, enkä päässyt lähtemään kaupunkiin mihinkään silloisen nuoruuden vuoksi. Nyt on vaikea enää aloittaa mitään...
Olen muuttunut.
Olen kuitenkin ehkä onnellinen.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar