Oli pimeää.

Oli pimeää. Juoksin pimeällä pellolla t-paidalla.

Oli pimeää. Oli tosi pimeä talo. Jouduin sisälle, juoksin mutkikkaissa käytävissä. Muserruin. Romahdin. Hysteerinen olo. Nän sen miehen varjon, jolla kädessään jotakin... Kuka hän on? Miksi hän on minun kimpussani?
Istuin lattialla wc-pöntön vieressä ja yritin olla hiljaa. Hän oli edessäni.

Juuri, kun hänen kätensä oli naamani edessä, sätkähdin. Olin hereillä. Oli pimeää. Tunsin naamallani kosteutta. Se ei ollut kosteutta, se oli täysin märkä. Naamaltani valui hirveästi nestettä.

Oli valoisaa. Laitoin valon päälle normaalisti. En tiennyt mikä meni vikaan, en tajunnut mitään. Kävelin vessaan, valo syttyi automaattisesti ja näin kasvoni. Ne olivat punaiset verestä, jota olin luullut hieksi. Huusin järkytyksissäni.

Sätkähdin ja heräsin uudestaan. Makasin sängyllä. Heti koskin kasvojani, ne olivat kosteat, mutta eivät veriset. Juoksin vessaan katsomaan, kasvoni olivat normaalist. Menin sänkyyni, huokasin ja yritin jatkaa uniani. Sydän sykki kovaa.

Laitoin soittimeni päälle ja nukahdin...

Kaupungilla kävellessäni yksin ajattelin untani.

Se oli niin todentuntuinen, hirvittävä. Kävelin jalkakäytävää pitkin ja olin vainoharhainen. Jatkoin vain matkaani ja yritin unohtaa.

Nojasin "koriin", joka liikahti takaani hiukan. Meinasin kaatua. Vierellä oleva nainen purskahti nauruun...